Kuluneisiin kahteen viikkoon on mahtunut paljon töitä, kokoustamista, matkustelua, äitienpäivä, auton rikkoutuminen käyttökelvottomaksi, hautajaiset sekä mahataudin uusi tuleminen, josta on toipuminen menossa. Edellisestä koko perheen mahatautikierroksestahan ehti vierähtää kuukausi. Edellä mainitut ovat siis lisämausteina normaalin arjen lisäksi. Univelkaa on päässyt kertymään jonkin verran, joka aamu joku herättää minut soittamalla. En viitsi laittaa puhelinta äänettömällekään, koska asioita on kokoajan rästissä muutenkin.
Töissä tulee aina välillä mietittyä ihmisten pyytäessä apua sairastumiseensa, että olisivatko he selviytyneet tilanteesta jotenkin muutoin, kuin soittamalla hätänumeroon. Vaikka ihmisellä olisi olemassa olevia perussairauksia, joiden hoito tasapainossa ja lääkitykset kunnossa, ei jonkin vaivan pahentuminen kuitenkaan välttämättä edellytä soittamista hätänumeroon. Jokaisen olisi aina hyvä miettiä, että kykenenkö selviytymään itse tilanteesta? Uskallan väittää, että jos sinulla on jokin vaiva, joka on vähitellen pahentunut päivien tai viikkojen kuluessa, saattaisit selviytyä tilanteesta itsenäisestikin. Mikäli tilanne jollain tapaa arveluttaa, etkä epäile, että kyseessä saattaa olla välittömästi henkeä tai terveyttä uhkaava tilanne, voisi ensimmäinen soittokohteesi olla vaikkapa oma terveydenhuollon yksikkösi. Jos et muista terveydenhuoltoyksikkösi numeroa, on koko Suomeen otettu tänä vuonna käyttöön myös kansallinen päivystysavun palvelunumero 116 117, johonka soitettaessa puhelu ohjautuu maantieteellisesti oikeaan paikkaan. Hätänumeroon 112 soitettaessa ”ei kiireellisissä” tapauksissa, saattaa jonkun kriittisesti sairaan avunsaanti viivästyä.
Äitienpäivänä olin matkustamassa kohti kotia, ja suunnitelmissani oli mennä kukkakaupan kautta hakemassa kotiin viemisiä rakkaalle puolisolleni. Matka kuitenkin venyi normaalista vajaasta tunnista yli neljään tuntiin. Neljässä tunnissa kuitenkin auto saatiin hinurin lavetille matkustamaan kohti korjaamoa ja sain alleni hinurin samalla tuoman uuden auton, jolla pääsin jatkamaan matkaani kohti kotia kukkakaupan kautta. Mummolat jäivät osaltani kuitenkin kiertämättä, koska edeltävät 34 tuntia valvomista lähtivät välittömästi maksuun käsistä lähteneiden päiväunien muodossa. Tarkoitukseni oli siis nukkua pikku päikkärit, mutta ne lipesivät useampaan tuntiin kun heräsin vasta lasten iltapalan alkoihin äänekkääseen mylläkkään, joka kotona yleensä siihen aikaan vallitsee.
Edeltävä viikko alkoi koulutuksella, jossa käytiin läpi yhteistahojen toimintaa. En lähde avaamaan niitä asioita sen enempää, koska tieto ei ole kaikilta osin julkista. Koulutuksen jälkeen autossa oli taas vietetty täysi päivä ja ajettuja kilometrejä lähes 300. Kotona alkoikin sitten pakkaaminen seuraavaa päivää varten, jolloin oli edessä matka Alankomaihin. Pakattuani lähdin ajelemaan kohti hotellia lähelle lentokenttää. Kotona pakatessani olin todennut joidenkin hygieniatuotteiden olevan liian suuria lentokoneessa kuljettamiseen. Minun piti sitten näitä tuotteita hakea kaupasta. Kävin kaupassa, josta menin hotelliin. Hotellilla tuli sitten samantien semmoinen flashback, että ei helvetti, mähän ostin kaupasta kaikkea muuta, paitsi niitä tuotteita mun piti sieltä hakea. Kello huiteli siinä vaiheessa jo iltakymmentä, ja ajattelin heittää hetkeksi sängylle selälleni. Seuraavan kerran havaihduin aamulla klo 04 aikoihin – raotin silmiäni ja katsoin vieressäni makaavaa puhelinta – hupsista, totesin että olin nukahtanut saman tien kun piti vain hetki oikaista ruotoa. Ei siinä auttanut kun vetää vaatteet päälle ja ottaa kassit mukaan. Hotellilla pikaisesti aamupalaa vähän naamariin ja saman tien kohti lentokenttää ajelemaan. Kerkesin kuitenkin ajoissa tekemään lähtöselvitystä ennen sen sulkeutumista. Ensimmäisen yön aikana minulla alkoi mahatauti ”räjähtävästi”, joka kuitenkin helpotti nopeasti sellaiseen oiretasoon, joka mahdollisti erinäisten toiminteiden suorittamisen jonka vuoksi matkalla oltiin. Kiinnitin kuitenkin erityistä huomioita omaan käsihygieniaan, jotten tartuttaisi mahatautia. P.S. Tätä kirjoittaessani matkalaukkukin saapui vajaan viikon matkustajan perässä kotiin toimitettuna. Onneksi se katosi paluulennolla eikä menomatkalla.
