Keväällä oli kovasti suunnitelmia ja intoa – jopa yritystä omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Tosin ei se into kauas kantanut. Kesä meni jälkikasvun kanssa puuhastellessa ja arjen survivalismissa. Arjen survivalismi on siis elämästä hengissä selviämistä päivä kerrallaan. Voi kuulostaa ehkä hieman rajulta, mutta käytännössä se on erittäin kuvaava termi, kun viettää aikaa kolmen vilkkaan pojan kanssa, joista kaksi on ns. ylivilkasta. Vasta vanhimmalla on asianmukainen diagnoosi ja lääkitys lievittämään vauhdikkuutta. Kesä selvittiin kunnialla ilman sen suurempia kommelluksia – tikkejä ei tarvinnut kukaan, laastarilla ja kylmäpakkauksilla selätettiin kesän kolhut
Itse kävin kevään jälkeen joitain kertoja salilla rautaakin kolistelemassa, satunnaisesti kylläkin. Heinäkuun lopulla, pari päivää selkätreenin jälkeen selkäkipu yllätti. Alkuun kipu tuntui normaalina treenin jälkeisenä lihasten ärsytyskipuna, joka sitten äityi kuitenkin pakaraan ja reiteen säteileväksi sekä tuikkivaksi kivuksi. Lievää puutumistakin oli selän kipeällä puolella. Pahin vaihe meni kuitenkin ohitse viikon rauhallisella venyttelyllä, piikkimatolla ja kylmäpakkauksilla. Toimintakykyä auttoi omalta osaltaan ylläpitämään kipulääkkeet. Muutaman viikon kuluttua selkävaivan alusta se ei ole juurikaan ilmoitellut olemassaolostaan. Arvelen ja toivon, että kyseessä olisi saattanut olla rajun selkätreenin jälkeinen lihaskireys, joka olisi sitten puristanut iskiashermoa, aiheuttaen mainitsemani oireet.
Kesällä sain viettää aikaa perheen kanssa, mutta toisella lomajaksolla olikin sitten taas oma ajanhallinta pettänyt. Olisi pitänyt olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Jouduin kuitenkin priorisoimaan ja panostamaan kouluun, koska opinnot olisi joutunut suorittamaan sitten myöhemmin kuitenkin. Syksyllä jäin opintovapaalle, joka kestää kuluvan vuoden loppupuolelle saakka. Suunnitelmissa oli suorittaa opintoihin liittyviä harjoitteluita sekä niiden väliin sijoittuvia koulujaksoja. Kirurgiaan liittyvä harjoittelu on jo suunnitellusti suoritettu. Sen jälkeen suoritin vielä kotisairaanhoidon harjoittelun, johon sain paikan järjestymään nopealla aikataululla. Siinä sain ajan hyötykäyttöön, koska olisi ollut pelkkää vapaata. Joutoaikaakin jäi onneksi muutama päivä, jolloin sain eheytettyä kotona vallitsevaa kaaosta. Opintovapaan aikaisista intensiiviviikoista on 2/4 jo suoritettu. Maanantaina alkaisi osa 3/4, jonka jälkeen olisi sitten vielä sisätautisten sairauksien parissa harjoittelua kuukauden verran. Siihen sitten heti perään opintovapaalle osuva opiskelun intensiiviviikko 4/4. Sitten pääseekin taas töihin. Olen kaivannut jo omaan työhöni paluuta.
Hyvää isänpäivää! 🙂