Onko itsetuhoisia ajatuksia?

Kun olen miettinyt jo useamman päivän, että kuinka oloa voisi saada jotenkin kevyemmäksi. Kun olen vatvonut asioita, mitä kertoisin, jos olisin yhteydessä päivystykseen – rohkaistun soittamaan. Puhelu ei kuitenkaan johtanut mihinkään, ainakaan sillä hetkellä. Toki siitä käynnistyi terveydenhuollon organisaation sisäinen koneisto, jossa puheluuni vastannut terveydenhuollon ammattilainen alkoi selvittämään eri tahoilta mahdollisuuksia yrittää saada helpotusta olooni. Eihän tälle asialle mitään saatu tehtyä vuonna 2020.

Loppusyksyllä 2020 pääsin pitkän odotuksen jälkeen neuropsykologisiin ADHD tutkimuksiin, jossa prosessi eteni psykologin tutkimusten merkeissä, erilaisten prosessiin kuuluvien asioiden selvittämisellä. Näihin kuuluu muun muassa karkea seula, jossa kartoitetaan mahdollisten ADHD oireiden ilmenemistä. Sen jälkeen ohjeistusta erinäisistä menneisyyden dokumenttien tarpeesta, jotka toimitin seuraavalla tapaamiskerralla. Näitä olivat muun muassa peruskoulun todistukset. Vanhoja todistuksia ja muita dokumentteja toimittaessani tehtiin myös diagnostinen haastattelu asianmukaisten menetelmien mukaisesti, jossa selviteltiin elämän ja arjen sujuvuutta elämän eri osa-alueilla. Sen jälkeen tutkimuksiin sisältyi psykologin toimesta omaisten haastatteluita. Lopputulemana psykologin lausunto on mielestäni hyvin yksiselitteinen, jossa yhteenvedossa todetaan diagnostisten ADHD kriteereiden täyttyvän. Yhdistetty muoto, tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Psykologihan on se ammattihenkilö, joka tekee taustaselvitykset elämän kulusta ja arjen haasteita. Varsinainen diagnoosin asettaminen ja lääkityksen tarpeellisuuden arviointi kuuluu aiheeseen perehtyneelle lääkärille, käytännössä omassa tapauksessani psykiatrille.

Lääkärille varattiin aikoja heti psykologin toimesta, kun olimme käyneet yhdessä lävitse yhteenvedon. Ensimmäiset lääkäriajat olivat saatavilla vasta tämän kuluvan vuoden 2021 puolella. Varattiin heti ensimmäinen mahdollinen soittoaika, joka oli saatavilla, sekä vastaanottoaika. Kun vuosi oli vaihtunut ja koitti se päivä, jolloin lääkäri soitti, oli varattu aika sen mittainen, että siinä lääkäri lähinnä päätyi toteamaan tilanteen; jatkekaan keskustelua ja kartoitetaan tilanne vastaanotolla. Lääkäri pyrki puhelussamme esittämään asian hoitamista yhteisymmärryksessä, josta esitin perustellusti oman eriävän näkemykseni. Tämän soittoajan osalta katson ainoastaan tuhlatun kaikkien osapuolten aikaa. Olin yhteydessä hoitajaan, jonka kanssa olen aiemmin asioita hoitanut. Hän otti sujuvasti kopin asiastani. Samana päivänä sain hoitajalta vielä puhelun, jossa hän kertoi ajan järjestyneen toiselle lääkärille hieman nopeammin. Sen vastaanoton aika ei ole kuitenkaan vielä koittanut tätä tekstiä kirjoittaessani. Asiani hoitaakseen ottanut lääkäri oli määrännyt erinäisiä elimellisen puolen tutkimuksia vielä tehtäväksi ennen vastaanottoaikaa. Kuluvalla viikolla olen käynyt prosessiin kuuluvasti käynyt kusemassa purkkiin, eli antamassa virtsanäytteen huumausaine seulaa varten. Tämä luonnollisesti toteutetaan valvotusti hoitajan seisoessa vieressä, kun yrität itse saada kustua purkkiin toisen vahtiessa vieressä. Huumeita en käytä, eikä siitä myöskään ole epäilyä puheiden perusteella, mutta tämäkin on prosessiin kuuluva osa. Lisäksi kuluvalla viikolla on otettu lääkärin määräämien tutkimusten mukaisesti myös sydänfilmi, jolla ymmärtääkseni poissuljetaan sydänsairauksien olemassaolo. Lisäksi laboratoriossa otettiin lukuisia eri verinäytteitä, joilla katsotaan elimistön terveydentilaa ja toimintaa. Verta otettiin melkein kymmeneen eri putkeen tarpeellisia tutkimuksia varten.

Suomessa ei psyykkisiin vaivoihin saa apua nopeasti. Se on nähty. Jos sairastut psykoosiin, silloin pääset tai joudut hoitoon, muutoin saat kyllä odottaa, ehdit vaikka tekemään itsemurhan odotellessasi. Mutta eihän suomalainen mies apua tarvitse, saati että hakisi sitä. Osa totuutta myös on, että ei ole olemassa oikotietä onneen. Itse kuitenkin lottovoiton toivossa soitin päivystykseen loppuvuodesta 2020 – tuloksetta. Olen ollut hyvin odottavaisella mielellä, että voisiko ADHD lääkityksestä löytyä apua omaan elämääni. Olen täällä kirjoituksissani jo aiemmin kertonut jonkin verran taustaa, kuinka elämäni on kulkenut ennen tätä päivää. Koko tämä alkanut vuosi on ollut tuskaa. Lähinnä suurin vitutus aiheutuu omasta saamattomuudesta, jonka en miellä johtuvan laiskuudesta, joka hoituisi ottamalla itseä niskasta kiinni, kuten aiempien sukupolvien aikana on ollut tapana sanoa. En ole koskaan kysyttäessä kertonut, että itselläni olisi itsetuhoisia ajatuksia. Tähän voin kirjoittaa, että välillä on kyllä vuosien saatossa käynyt mielessä ajatuksia tästä kärsimyksestä eroon pääsemisestä. En ole itseäni koskaan vahingoittanut itseni vahingoittamistarkoituksessa. Alkoholin voimalla on menneisyydessä kyllä tapahtunut mitä typerämpiä asioita, täysin tahtomattani. Ihmisellä on yksi elämä, jonka haluan itse elää täysillä. Tämä ei kuitenkaan tällä hetkellä lähellekään täysin toteudu. Koen, että omat voimavarani on aivan lopussa, lähinnä vaan vituttaa. Tarkemmin kuvailtuna tuo vitutus on syvää ahdistusta, syksyllä palanneet paniikkikohtaukset eivät ole ainakaan helpottaneet. Kaikki energiani tuntuu kuluvan siihen, että saan pidettyä oman pääni pinnan yläpuolella. Vuosien saatossa on usein kaduttanut, etten ole jaksanut olla perheenjäsenilleni läsnä sillä tasolla, kuin haluan. Ei vaan jaksa! Nyt minulla on odotukset kuitenkin erittäin korkealla edessä häämöttävän lääkärin vastaanoton suhteen. Tällä hetkellä elämässä kaikki osa-alueet tuntuvat olevan päin helvettiä. Töissä jaksaminenkin on ollut pidempään vähän niin ja näin, muista asioista puhumattakaan.  Työ on kuitenkin ollut itselleni henkireikä, joka antaa ainakin yhtä paljon kuin se ottaa.



I tried so hard and got so far
But in the end, it doesn’t even matter
I had to fall to lose it all
But in the end, it doesn’t even matter

Linkin Park – In The End