”Kyllä se siitä”, ”Kyllä se vielä iloksi muuttuu”. Oletko kuullut kliseitä, jotka saattavat tuntua aika turhanpäiväisiltä, kun itsellä on jokin akuutti elämänkriisi päällä. Kliseissä kuitenkin on totuus, niin se vaan elämä menee vaikka joskus kaikki tuntuisi menevän päin helvettiä. Edellisen blogikirjoituksen jälkeen olen pyrkinyt lisäämään liikuntaa elämässäni kuntoni ylläpitämiseksi. Liikunnasta voisi sanoa tulleen elämäntapa. Nykyään harjoittelen voimailun lisäksi aiemmin tutuksi tullutta kamppailulajia, lisäksi ulkoilua tulee harrastettua monipuolisesti.
Syksyllä 2024 tuli tietoa, että talo, jossa asuin silloin, oli menossa yllättäen kaupaksi. Olin selvitellyt muuttoa varten jo itselleni saunallisen vuokra-asunnon. Se tuntui kuitenkin ajatuksena hieman masentavalta, vaikka silloisessa asuinkaupungissani ei niin suuria eroja asuinalueilla olekaan joitain poikkeuksia ottamatta, mutta sopimani asunto oli kuitenkin ihan hyvällä sijainnilla. Mielessäni kuitenkin oli kytenyt ajatuksen siemen siitä, kun hyvä ystäväni oli aiemmin jo todennut että ”ootko miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että lähtisit vaikka katselemaan maisemia muualle”. Eihän siitä mennyt aikaakaan, kun oli jo useampi asuntovaihtoehto tarjolla kaupungissa, jossa olin aiemminkin asunut ja sen maantieteellinen sijainti olisi melko ihanteellinen työtäni ajatellen. Yhtä asuntoa kävin katsomassa ja toisesta asunnosta tiesin vain sijainnin ja olin nähnyt pohjapiirroksen. Arvaa kumman asunnon otin – no minä otin sen asunnon, josta olin nähnyt vain pohjapiirroksen. Valinta on osoittautunut kaikin puolin hyväksi autoilua, julkista liikennettä, harrastuksia sekä liikuntaa silmällä pitäen.
Loppuvuodesta 2024 muutin ensimmäisten lumisateiden tullessa. Kyllähän se oli henkisesti aika rankka muutos elämään, koska lasten kaikki arjen toiminteet ovat heidän nykyisessä asuinkaupungissaan. Lapsia oli välillä kova ikävä – kuten edelleenkin. Heidän äitinsä on kyllä poikkeuksellisen mahtava ihminen koska hän on mahdollistanut lasten tapaamisen tavalla, joka on joidenkin näkökulmasta näyttäytynyt jopa absurdilta. Erot voi olla rumia ja kaiken rikki repiviä, mutta asioita voi tehdä siististi ja viisaastikin, kuten jälkikäteen minäkin kykenen tarkastelemaan. Kyllä lasten äidilläkin on vaadittu poikkeuksellisen kovaa kärsivällisyyttä, vaikka hänkin on ollut kuormittunut arjen eri osa-alueista.
Omaan positiivisempaan suuntaan kääntyneeseen elämääni on varmastikin vaikuttanut, että sain ADHD diagnoosin myös hieman yllättäen loppuvuodesta 2024. Olin luopunut jo toivosta diagnoosin ja sen mahdollistaman lääkekokeilun suhteen, mutta niin se vaan onnistui ja Concerta vaikuttaa parantaneen toimintakykyäni toiminnanohjauksen suhteen. Psyykenlääkkeitä menee edelleen sen verran että käytössä on dosetti. Varmaan valtaosa niistä on aloitettu turhaan, niiden lopettaminen ja alas ajaminen on varmasti sotansa, jos siihen ryhdyn tai joudun. Yritän kuitenkin saada elää hieman seesteisempää elämää nyt kun elämään vaikuttaa värit palanneen. Itsetuhoiset ajatukset ovat jossain vaiheessa vähentyneet ja haihtuneet. Erityisesti vuosina 2023 & 2024 oli aikamoista pinnistelyä, kun oli paha olla, että ajatukset itsemurhasta pyörivät tahtomattani mielessä, alkoholilla niiden pakeneminen ei suinkaan tullut helpommaksi. Toisaalta pelkäsin myös alkoholin käyttöä, koska en voinut olla lainkaan varma mitä tekisin itselleni estojen poistuessa. Nyt alkoholin käyttöni on loppunut lähes kokonaan Concertan aloittamisen jälkeen. Ei ole ollut sellaista tarvetta ”vetää päätä jumiin” eikä tarvetta ”nollaamiselle”. Erikoista, vai onko sittenkään?
Toivottavasti oppirahat elämästä on omalta osalta nyt maksettu. Olisiko ADHD:n varhaisempi tunnistaminen sopivan lääkityksen kanssa suojellut minua tältä epäonnistuneelta ”itsehoitokierteeltä” jota yritin päihteiden avulla. Tätäkään asiaa en ole jaksanut märehtiä, siis olen kyennyt katsomaan tulevaisuuteen vellomatta menneessä. Katseen kääntämiseen tulevaisuuteen olen saanut neuvoja jo aiemmin, mutta paljon on pitänyt tapahtua, jotta olen siihen kyennyt ja se on mahdollistunut – se ei onnistu pelkästään ajatuksen voimalla. ainakaan minulla ei ole sitä kykyä.